Kutsunnat28.08.2013 Kunnioitettu sotiemme veteraani (veteraanijärjestöjen edustaja),
70 vuotta sitten elämä oli melko erilaista kuin tänään. Elettiin jatkosodan aikaa. Katkerien tappioiden jälkeen itsenäisyys säilyi, mutta menetykset olivat merkittävät. Menetettiin alueita, kotiseutua. Kymmeniätuhansia ihmisiä kaatui isänmaan puolesta, satoja tuhansia haavoittui, perheitä rikkoutui, koteja menetettiin, kärsittiin taloudellisia tappioita ja maksettiin sotakorvauksia. Yhteisöllisyys ja yhteinen tahto oli kantava voima, jolla koettelemuksesta selvittiin. Kaikkien panos oli merkittävä ja kaikkia itsenäisyytemme puolesta taistelleita meitä on tänäänkin kiittäminen
Itsenäisyys on etuoikeus meille nuoremmille, sodan jälkeen syntyneille. Nykyisin me näemme ja kuulemme sodankäynnistä mm. tiedotusvälineiden kautta. Vaikka asia on meille melko kaukainen, se on silti osa jokapäiväistä elämäämme. Yleisesti voitaneen todeta määrän olevan liian suuri. Aina tuntuu löytyvän aiheita erimielisyyksille, joista ei pystytä rauhanomaisesti sopimaan. Erimielisyydet kärjistyvät ja turvaudutaan aseelliseen voiman käyttöön. Sodankäynti voi jatkua vuosia, jopa vuosikymmeniä. Hämmentävää on se, että jotkut sukupolvet eivät ole nähneet ja kokeneet rauhanaikaa ollenkaan. Sodasta tulee normitilanne, mikä on ainakin minusta jopa melko surullista. Onneksi meillä on rauhan aika ja sitä tulee arvostaa ja vaalia.
Hyvät kutsunnanalaiset,
Varautuminen ei ole vahingon enne, vaan suurta viisautta estää jo ennalta vahingon tai vaaran syntyminen. Jos te ulkoisen uhan edessä joutuisitte vastaamaan kansamme turvallisuudesta, niin kansakuntamme velvollisuus on ennalta huolehtia siitä, että teillä on edellytykset, mm. asianmukainen koulutus tähän. Tätä valmiutta varten olette nyt täällä kutsuntatilaisuudessa ja vaiheittain astumassa varusmiespalvelukseen.
Olette varttuneet siihen ikään, että kannatte itse vastuun suurelta osalta omasta tulevaisuudestanne. Edessänne on valintoja, valmiuksien hakemista, tietojen ja taitojen kartuttamista opintojen kautta, kun rakennatte puitteita edessänne olevaa elämäänne varten.
Hyvät nuoret,
Nyt on teidän vuoronne astua elämässä seuraavalle askelmalle. Suomen armeija on koulu, joka antaa reilusti eväitä pitkälle elämään. Sukupolvi toisensa perään on säilyttänyt isänmaallisuuden, halun puolustaa omaa maata. Suomalaista osaamista arvostetaan maailmalla. Asevelvollisuus on myös tapa kunnioittaa isänmaatamme.
Nähkää armeija mahdollisuutena. Armeijassa hankitut tiedot ja taidot eivät mene hukkaan, niistä on hyötyä myöhemminkin elämässä. Olkoon armeija kehittämässä erityisesti kansalais- ja vuorovaikutustaitojanne. Lisätköön se teille sosiaalisuutta, järjestelmällisyyttä ja johtamistaitoja.
Armeija tulee varmasti kasvattamaan teitä myös ihmisinä, aikuisina. Asevelvollisuuden suorittaminen on arvokas lisä ansioluettelossa ja kenties se joillekin teistä tarjoaa myös ammatin.
Tätä tilaisuutta varten kysyin 5-vuotiaalta tyttäreltäni, että mikä se armeija oikein on? Hän muisteli yli 1,5 vuoden takaista päivää, jolloin hän yhdessä tuttavamme kanssa lähti juna-asemalle tuttavan poikaa vastaan. Poika oli tulossa lomille, lapseni mukaan armeijaisista. Tämä pienen tytön muistikuva vihreästä vaatteesta, saappaista ja isosta, ihailtavasta pojasta on jäänyt tyttären lisäksi myös äidin mieleen. Keskustelimme tätä muistellen armeijasta tai armeijaisista; liittyy sotaan, on vähän kuin koulu, koska sinne mennään ja sieltä tullaan, onks se vähän niinku se lippu-Suomi päivä? Vaikka tuo pienen lapsen näkemys onkin aika suppea, siinä on paljon totuutta sisällä. Asevelvollisuuden ja ennen kaikkea itsenäisen isänmaan ajatteluun kannattaa joskus käyttää hieman aikaa, sisäistää asia ja oppia arvostamaan sitä.
Arvoisat nuoret,
Toivon, että mitä elämässä sitten tuleekin teidän eteenne, teillä olisi voimavaroja, aikaa ja intoa ottaa vastaan elämässä esiin tulevat haasteet. Haasteiden vastaanottamisen ja voittamisen kautta voitte kasvaa ja olla tasapainoisia ja ennen kaikkea vastuullisia yhteiskuntamme jäseniä. Omasta ja Imatran kaupungin puolesta toivotan teille antoisaa, opettavaa ja ikimuistoista varusmiesaikaa sekä turvallista tulevaisuutta.
|