Vanhusten viikon juhla

01.10.2017

Arvoisa juhlayleisö, hyvät imatralaiset, 

Vanhusten päivää on vietetty maassamme jo vuodesta 1954 lähtien. Lokakuun ensimmäisestä sunnuntaista käynnistyvä vanhustenviikko on perinteikäs ja Imatrallakin perinteiden mukaisesti viikkoon olennaisena osana kuuluu tämä juhla.

 

Vanhustenpäivän alkuperäisenä tarkoituksena oli muistaa vanhenevia omaisia ja tuoda esiin koko yhteiskunnan kiitollisuus niille, jotka ovat nykypolven elämän rakentaneet.

 

Päivän alkuperäiset tavoitteet, vanhenevien omaisten muistaminen ja kiitollisuuden osoitus, ovat edelleen tänään tärkeitä asioita. Vanhusten viikolla jokaisen meistä olisi hyvä ajatella omia läheisiään ja muita kanssaihmisiä. Toivon, että tämä päivä ja koko viikko herättää meidät kaikki myös pohtimaan sitä, millainen vanhuus meistä jokaisella tulee olemaan. Millaisessa kunnossa olemme, millaisia palveluja tarvitsemme, millaisen elinympäristön me haluamme? Arvostetaanko meitä omana itsenämme, pidetäänkö meistä huolta?

 

Hyvät kuulijat,

 

Kun ihminen eläköityy tai saavuttaa jonkun tietyn iän, aletaan häntä usein automaattisesti tarkastella vanhusnäkökulmasta. Näin siitäkin huolimatta, että suomalaisten keski-ikä on tasaisesti noussut viimeisen sadan vuoden aikana.

 

Emme usein kuule kovinkaan montaa tulevaisuuteen suuntaavaa puheenvuoroa, jossa ei esitetä huolta nopeasti ikääntyvästä yhteiskunnasta, vähenevistä verotuloista ja hyvinvointipalveluiden kasvavasta tarpeesta. Keskustelussa ikääntyminen suurten ikäluokkien osalta nähdään negatiivisena ja kustannuksia aiheuttavana, huonona asiana. Huolestuneina pohditaan sitä, kuka jatkossa maksaa eläkkeet ja julkisten palveluiden kustannukset, kun maksajia on hetki hetkeltä vähemmän. Kysymys on toki oikeutettu. Tässä yhteydessä tulisi kuitenkin muistaa, että tämän päivän vanhukset ovat entistä terveempiä ja entistä aktiivisempia. Eläkkeelle siirtyminen ei tänä päivänä välttämättä tarkoita vanhuspalveluiden piiriin siirtymistä. Monille eläkkeen ensimmäiset vuodet ovat elämän onnellisinta aikaa – aikaa itselle, parisuhteelle, ystäville, harrastuksille, kenties jopa opiskelulle ja muulle itsensä kehittämiselle.

 

Negaation sijaan vanheneva väestö tulisi aidosti nähdä suomalaisen yhteiskunnan tärkeänä voimavarana. Ikäihmiset voivat yhtä lailla osallistua suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen – he eivät missään tapauksessa ole, eivätkä saa tulevaisuudessakaan olla, passiivinen osapuoli. Vanhuus on nähtävä voimavarana. Se ei saa olla taakka, olipa yhteisö mikä hyvänsä.  

 

Ikääntyminen on ollut poikkeuksellisen paljon esillä viime vuosina. Suomessa on julkaistu erilaisia tutkimuksia, joiden mukaan ikääntyvien terveys ja yleiskunto nousevat. Tutkimusten mukaan ikäihmiset ovat myös tyytyväisiä elämäänsä, heidän omatoimisuus on noussut ja he ovat aiempaa vireämpiä. Myös kansainvälisissä tutkimuksissa on esitetty vastaavia tuloksia. Onnellisuuskäyrä alkaa laskea 20-vuotiaana ja on alimmillaan 46-vuotiaana. Sitten alkaa tasainen nousu. 75-vuotias on saavuttanut 20-vuotiaan, mutta käyrä jatkaa kohoamista. Ikääntymisen on todettu olevan riemuvoitto eikä taloudellinen tappio.

 

Seuraan mielenkiinnolla itsenäisyyden juhlarahasto Sitran tutkimuksia megatrendeistä eli asioista, jotka vaikuttavat siihen millaiseksi tulevaisuus muotoutuu. Kolmen vuoden takaisessa tutkimuksessa yksi uusista megatrendeistä oli superseniorit. Superseniorit luovat uudenlaisia tarpeita, palveluja. He ovat merkittävä yhteiskunnallinen voima. Ikääntyvän väestönosan merkitys on alettu siis tutkimustenkin kautta ymmärtämään.

 

Tämän vuoden 2017 megatrendejä ovat automaatio, robotisaatio, keinoäly ja digitaaliset alustat. Ne muokkaavat kaikkia aloja teollisuudesta hoivaan ja tietotyöhön. Tunnusomaista tämän päivän trendeille on se, että ne vaikuttavat kaikkialla ja ne vaikuttavat kaikkeen. Maailman muuttuminen on arkipäivää eikä muutokselta voi ummistaa silmiään.

 

Hyvät kuulijat,

 

Ikääntymisen ympärillä käytävä keskustelukin liittyy oleellisesti maailman muuttumiseen. Maailma on menneiden vuosien aikana muuttunut, kuten todettu jopa arkipäiväistymiseen asti. Itse rohkenen väittää, että maailman muutos on ollut jopa radikaalia.

 

Otammepa tarkastelujakson aluksi 1900-luvun alun, 1950-luvun tai vaikka 2000-luvun alun, niin kaikilla jaksoilla on tapahtunut huimaa kehitystä. Kehitys on toki ollut hyvin eri tyyppistä eri aikoina. Olemme siirtyneet maataloudesta ja alkujuurillaan olleesta teollistumisesta mullistavaan tietoyhteiskuntaan. Yhteiskuntaan, joka on sähköistynyt, tietoteknistynyt ja siirtynyt aiempaa merkittävästi nopeampaan rytmiin. Tänä päivänä elämme jo todeksi Sitran megatrendejä - me olemme internetissä, skypessä, Facebookissa, pian automme liikkuvat paikasta toiseen ilman kuljettajaa ja pian kotonamme anturit mittaavat ja analysoivat meistä sitä tietoa, jonka saamiseksi me nyt hakeudumme esim. terveyspalveluiden pariin. Viimeeksi tämän aamuna saimme maakuntalehdestä lukea, miten kotihoidossa hyödynnetään tekniikkaa ja tietoliikenneyhteyksiä. Jos ja kun tekniikalla voidaan lisätä huolenpitoa, turvallisuutta ja turvallisuudentunnetta, kannatan näiden sovellusten ja tekniikoiden kehittämistä ja käyttöönottoa lämpimästi.

 

Ympäröivän maailman rajun muutoksen myötä elintasomme on merkittävästi parantunut. Hyvinvointi ja toimeentulo kokonaisuudessaan ovat parantuneet. Positiivisen kehityksen lisäksi meillä on paljon haasteita, jopa ongelmia. Muotikeskustelunaiheiksi ovat nousseet työttömyys, ikääntyminen, kestävyysvaje ja työurien pituus. Tänä päivänä keskustelua sävyttävät myös kustannusten karsinta, tehostaminen ja keskittäminen. Muutostarpeesta ja keskustelusta huolimatta elämme edelleen yltäkylläisyydessä. Yltäkylläisyys korostuu erityisesti, jos vertaan nykyhetkeä siihen todellisuuteen, taloudelliseen tilanteeseen, elintasoon ja työympäristöön, jota minä ja minun sukupolveni eivät ole kokeneet muuten kuin korkeintaan isovanhempiemme kertomusten kautta.

 

Yhteiskuntamme on tulevaisuudessakin välttämättömien suurten mullistusten, haasteiden ja muutosten edessä. Tulevaisuuteen valmistautuminen, saavutetun elintason ylläpito ja ennen kaikkea koko hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen edellyttävät koko yhteiskunnan eri rakenteiden muuttamista vastaamaan muuttunutta maailmaa. Maailmamme, se ympäristö, jossa elämme, ei ole valmis. Olemme pakotettuja muuttumaan maailman ja ympäristön mukana.

 

Minun mielestä yksi merkittävistä tulevaisuuden menestystekijöistä kaiken digitalisaation keskellä on se, miten me kohtelemme toisiamme. Ihminen kuitenkin elää toisista ihmisistä ja toisille ihmisille. Pidämmekö huolta toisistamme, olemmeko ystäviä? Tämän päivän keskustelussa meille kaikille tuttuja sanoja ovat yhteisöllisyyden puute, syrjäytyminen, yksinäisyys. Voisimmeko me muuttaa keskustelua siten, että termit olisivatkin yhteisöllisyys, huolenpito, ystävällisyys, yhdessäolo, arvostus, kunnioitus?

 

Tässä asiassa jos missä, me nuoremmat sukupolvet voisimme ottaa oppia isoisiltämme. Ennen perheet elivät yhdessä tiiviisti ja samassa talossa saattoi asua useitakin sukupolvia. Nyky-yhteiskunnassa sukupolvien välinen kuilu on syventynyt. Nuoret muuttavat kaupunkeihin, usein yhä kauemmaksi vanhemmistaan ja isovanhemmistaan. Elämäämme leimaa kiire ja sen myötä myös ikääntyvien kokemusten hyödyntäminen esimerkiksi perinteiden välittäjänä on valitettavan usein unohtunut.

 

Ikääntyneillä on tilausta ja tarvetta monella taholla, esimerkiksi erilaisissa tehtävissä kolmannella sektorilla, kansalaisjärjestöissä ja yhteisöissä. Varttuneita tarvitaan myös opastamaan nuoria. Usein kirjaviisauden sijaan arvokkainta pääomaa on se hiljainen tieto, elämänkokemus ja viisaus, joka siirtyy edelliseltä sukupolvelta seuraavalle.

 

Yhdessäolon myötä muodostuvan yhteisöllisyyden on todettu johtavan parempaan fyysiseen ja erityisesti psyykkiseen terveyteen. Sosiaalisen tuen kautta yhteisön jäsenet saavat voimavaroja, jotka auttavat mm. hallitsemaan stressiä. On myös tieteellisesti todettu, että yhteenkuuluvuuden tunne ja yhdessä tekemisen ilosta koituva ilo luovat turvallisuutta ja lisäävät elämän hallittavuutta. Lopputuloksena on myös luottamus siihen, että elämä kantaa vaikka välillä olisi vaikeaakin.

 

Kannustankin kaikkia omien mahdollisuuksien mukaan ottamaan osaa erilaisten harrastekerhojen ja ystäväpiirien toimintaan. Jokaiselle teille ja meille on varmasti paikkamme, jos vaan olemme avoimia ja rohkeita ottamaan vastaan myös uusia haasteita ja kokemuksia. Olkaa ylpeitä jo kertyneestä elämänkokemuksestanne, jakakaa sitä eteenpäin ja iloitkaa myös uusista kokemusta. Joku viisas on todennut, että aiemman kokemuksen tulisi olla majakka, joka näyttää meille tietä, ei laituri, johon kiinnittäydymme.

 

 

Hyvä juhlaväki,


Tämän vuoden vanhusten viikko on osa Suomi 100 -juhlavuotta. Teemana on: "Ikäpolvet yhdessä". Teema nostaa oivallisella tavalla esiin sen, että tarvitsemme toisiamme ja meidän on syytä oppia toisiltamme.

 

Arvokas ja turvallinen elämä aina lapsuudesta vanhuuteen ovat jokaisen perusoikeuksia. Valtiovallan ja kuntien sekä niiden luottamushenkilöiden on tästä huolehdittava. Erityisesti nuorempien sukupolvien velvollisuutena on huolehtia siitä, että erityisesti arvokas vanheneminen voi toteutua arvokkaasti ja turvallisesti myös käytännössä. Samalla, kun kannustamme aktiivisuuteen ja pyrimme lisäämään osallistumista, emme saa myöskään unohtaa hoidon ja hoivan tarpeessa olevia.

 

Vanhusväestön moninaisuus asettaa myös meidät päättäjät ja vanhusten parissa työskentelevät ammattilaiset uusien haasteiden eteen. Tarvitsemme entistä enemmän yksilöllisiä, eri elämäntilanteisiin sopivia palveluratkaisuja. Meidän tulee myös muistaa, että sairaala tai laitosmainen ympäristö ei voi eikä saa olla kenenkään koti. Jokaisella tulee olla oikeus asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Oma koti on jokaiselle meille tärkeä ja sen merkitystä elämänhalun ja virkeyden säilyttämisessä ei voi liikaa korostaa.

 

Hyvät naiset ja herrat,

 

Haluan toivottaa teille kaikille mieluisaa vanhustenviikon juhlaa ja tulevaa vanhustenviikkoa. Oikein hyvää syksyä ja talven odotusta sekä ennen kaikkea, hyviä vuosia elämäänne, teeman mukaisesti kaikki ikäpolvet yhdessä.

 

 

 

 

16.08.2021Kaupunginvaltuuston puheenjohtajan valinta
24.05.2021Tilinpäätösvaltuusto; esittelypuheenvuoroni
15.05.2021Katukanava-kirjoitus Imatran toimintakulttuurin muutoksesta
03.05.2021Eriävä mielipide Mansikkalan koulun vararehtorivalintaan
26.04.2021Eriävä mielipide kaupunginjohtajavalintaan
26.04.2021Puhe kaupunginvaltuusto 26.4.2021 - kaupunginjohtajavalinta
06.03.2021Riitta Uosukainen tukee Annan kuntavaaliehdokkuutta
06.03.2021Ehdolle kuntavaaleihin
01.02.2021Mioni-yrityspuistoon liittyvä keskustelu
19.01.2021Kaupungin johtamisrakenteesta, Katukanava-kirjoitus
07.12.2020Maapoliittisen ohjelman käsittely kaupunginvaltuustossa
09.11.2020Talousarviovaltuusto
05.11.2020Kommentti Imatrankosken koulu nuorisotilaksi -aloitteen käsittelyyn liittyen
25.05.2020Tilinpäätösvaltuusto
05.12.2019Imatran kaupungin henkilöstöjuhla -juhlapuhe
11.11.2019Talousarviovaltuusto
16.09.2019Valtuustoaloite anonyymistä rekrytoinnista
27.05.2019Tilinpäätösvaltuusto
13.03.2019Kolumni Eksotesta Imatralainen-lehdessä
10.12.2018Talousarviovaltuusto
28.05.2018Tilinpäätösvaltuusto
28.05.2018Valtuuston päätös sotekiinteistöistä
27.02.2018Kolumni kaksoisraiteesta Imatralainen.lehdessä
14.12.2017Kaukopään koulu 80 vuotta
01.12.2017Talousarviovaltuusto
01.10.2017Vanhusten viikon juhla
01.07.2017Imatran kaupungin tervehdys Itä-Länsi -pesäpallotapahtumassa
01.07.2017Imatran kaupungin tervehdys Itä-Länsi -pesäpallotapahtumassa
27.05.2017Tilinpäätösvaltuusto
24.04.2017Kaupunginjohtajan valinta, kaupunginvaltuusto
18.03.2017Hannu Sopasen muistokonsertti
11.02.2017Imatran uuden teatetrin avajaiset
19.12.20166. luokkalaisten itsenäisyyden ja joulun juhla
14.12.2016Talousarviovaltuusto
13.12.2016Tiina Wilén-Jäppisen muistovaltuusto
06.12.2016Itsenäisyyspäivän juhla Kulttuuritalo Virrassa
14.10.2016Kouluverkko kaupunginvaltuustossa
08.10.2016Kulttuuritalo Virta 30 v
20.06.2016Tilinpäätösvaltuusto
09.06.2016Teatterin harjannostajaiset
15.05.2016IPV - kauden avaus
12.04.2016Kolumni Imatralainen
30.01.2016Tervehdys SM-hiihdot palkintojenjako
29.01.2016SM-hiihtojen avajaiset
19.12.2015Prisman harjakaiset
07.12.2015Talousarviovaltuusto
03.12.2015Teatterin peruskiven muuraus
02.12.2015Imatran Invalidit ry:n esteettömyysseminaari
27.10.2015Kolumni Imatralainen
15.06.2015Tilinpäätösvaltuusto
01.04.2015Kolumni Imatralainen
08.12.2014Talousarviovaltuusto
29.10.2014Kolumni Imatralainen
04.10.2014Imatran seudun Pelastakaa Lapset ry 50 vuotta
18.09.2014Kutsunnat
17.06.2014Tilinpäätösvaltuusto
22.04.2014Kolumni Imatralainen
17.03.2014Strategia kaupunginvaltuustossa
17.03.2014Kouluverkko kaupunginvaltuustossa
22.01.2014Kuntarakenneseminaari Kulttuuritalo Virrassa
09.12.2013Talousarviovaltuusto
08.11.2013Imatran Postimerkkikerho 70 v
30.10.2013Kolumni Imatralainen
11.10.2013Maakuntatilaisuus
10.10.2013Vanhusten viikon juhla
28.08.2013Kutsunnat
19.08.2013Saimaan AMK:n omistusjärjestely kaupounginvaltuutossa
28.06.2013Imatra Big Band Festivaalin avajaiset
10.06.2013Tilinpäätösvaltuusto
17.04.2013Maakuntatilaisuus
16.04.2013Kolumni Imatralainen
16.03.2013Naiskuoropäivien avaus
10.12.2012Hankintastrategia 2013-2010 kaupunginvaltuustossa
10.09.2012Valtuustoaloite lastenhoitohuoneen järjestämiseksi
18.06.2012Hankinnat
01.11.2011Katukanava-kirjoitus Imatran korkeista asumiskustannuksista