Kouluverkko kaupunginvaltuustossa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Päätös kouluverkosta ei ole koskaan helppo. Asiaan liittyy tunne, inhimillisyys, toisaalta myös tosiasiat ja järki. Kouluverkkokeskustelua on käyty aktiivisesti viimeisen puolen vuoden aikana välillä aika kärkevinkin sanankääntein. On syytetty valmistelua, on syytetty luottamushenkilöitä, on käsitelty erilaisia perusteita kouluverkon tiivistämisen ja ennallaan säilyttämisen välillä, vaiheet ovat värikkäät. Oli prosessinkulku minkälainen tahansa ja olimmepa siitä mitä mieltä tahansa, faktat taustalla eivät ole muuttuneet sinä aikana, kun asiaa on käsitelty.

Meillä on ollut koko ajan tiedossa oppilasennuste, meillä on ollut tiedossa molempien keskustelussa olevien koulurakennusten kunto ja korjaustarve ja meillä on ollut tiedossa taloudelliset reunaehdot. Se, mitä meillä ei ole ollut koko prosessin ajan tiedossa on se nopeus, jolla taloudelliset reunaehdot muuttuvat ja asettavat lisähaastetta palvelujen järjestämiselle.

Tämän prosessi läpikäynti on osoittanut, että meillä on ollut epäselvyyttä päätösvallasta; kuka päättää ja mistä päättää. Organisaatiouudistuksemme ja toimitilojen siirto konserniyhtiöihin on omalta osaltaan konkretisoitunut tässä prosessissa.  Kustannusarvioiden eroavuus on herättänyt kritiikkiä; samoin se, että kaikkia suunnitelmia ja vastauksia ei ole voitu vielä esittää ja antaa. Näihin on omat syyt; investointikustannuksista osa on konserniyhtiön kustannusta ja siksi joillekin asia saattaa näyttää siltä, että luvut ovat erilaisia eri paikoissa. Kyse on ollut vain ja ainoastaan siitä, puhummeko emokaupungin osuudesta vai konsernin osuudesta. On myös totta, ett kaikkia yksityiskohtia ei ole vielä voitu kertoa. Tarvitaan päätöksiä kronologisessa järjestyksessä, jotta prosessin seuraava vaihe voi käynnistyä.

Käyttötalousmenojen sopeuttaminen olemassa olevaan tulopohjaan on välttämätöntä. On strategiamme mukaista järjestää palveluita tehokkaasti ja taloudellisesti sekä sopeuttaa rakennetta tarpeen mukaan. Tätä olemme nyt tekemässä. Vaihtoehtona esitetty kahden koulukiinteistön kunnostaminen on taloudellinen mahdottomuus. Jos muistamme viime vuoden lopun talousarviokeskustelua, säästövelvoitteet toteutettiin keräämällä säästöjä pienistä puroista; pienten koulukuljetuksista ja koulujen välisistä urheilukisoista. Tällainen päätöksenteko ei voi olla pitkällä aikavälillä kestävää. Tarvitaan rakenteellisia ratkaisuja; niitä tarvitaan nyt ja varmasti myös tulevaisuudessa.

Kouluverkon tiivistämisellä on useita positiivisia puolia ja ne ovat laadullisia. Niukkojen resurssien kohdistaminen seinien sijaan itse opetukseen, opetuksen sisältöön, tukitoimintoihin ja pienempiin ryhmäkokoihin on oppilaan kannalta tärkeää ja tavoiteltavaa. Oppilaan kannalta on oleellista, että kuraattorin palveluja on tarvittaessa saatavana, terveydenhoitaja on käytettävissä, avustajia sekä erityisopettajia voidaan käyttää tehokkaasti ja hallinnon toimia voidaan tehostaa ja löytää synergiaetuja.

Yhtenäiskouluperiaatteen tehostaminen, tehokas opetus ja apu oikeaan aikaan sitä tarvitseville ovat varmasti lasten, nuorten ja perheiden ja sitä kautta koko yhteiskunnan etu. Tämän edun toteutuminen edellyttää päättäjiltä kauaskatseisuutta ja tosiasioiden tunnustamisesta.